Kadonnutta kesää etsimässä..talviturkkia kadottamassa

Hei vaan kaikille jotka jaksaa meitä seurata. Mie kävin viikonloppuna "rentoutumassa" kesämökillä, joka on ollut meijän suvussa kohta 50 vuotta tai oikeestaan yhtä pitkään kun miekii....

Hei vaan kaikille jotka jaksaa meitä seurata. Mie kävin viikonloppuna "rentoutumassa" kesämökillä, joka on ollut meijän suvussa kohta 50 vuotta tai oikeestaan yhtä pitkään kun miekii. Siivosin mökin kesäkuntoon. Sinne mennessä ranta ol vielä ns. tikkujäällä.

Meijän mökillä ei oo sähköjä eikä taija tullakkaan. Miusta se ei oo mökki eikä mikkään jos siellä on mukavuuvet. Vessakin on sen verran ettäällä että pittää puol tuntii ennnen hättää lähtee kävelee sinnepäin, jotta kerkii perille. Mökillä tulloo huomoomatta liikuttuu usseempi kilometri. Eka päivänä tais tulla jotakuinkii 8kilometrii käveltyy.

Koko päivä män siivotessa, lintuja bongaillessa, pönttöjä laitellessa, lehtien lakasussa, puitten kannossa, mökkii lämmittäessä, paska huussin tyhjennyksessä ym. mökkihommissa. Illalla ol sitten mukava lämmittää sauna uusilla kiuaskivillä ja juosta pylly paljaana järveen. Kastauvuin kaulaa myöten. Koira juos hölömö perässä vetteen ja pien kun, toista kessää, ei tajunnut että ves ol kylmää. Rantaan tullessa alako uikuttaa kivusta ja koppasin koiran kainaloon ja juostiin saunaan. No sieltä ei sitten suostunutkaan lähtemään pois ku tuas kantamalla. Ihan istu ylälauteella kovissa löylyissä. Lapista haettu koira, ei uskois.

Vasta seuraavana aamuna hokasin että nuapurikkii ol mökillä. Ol sillä papalla hauskaa kun nainen kävi alasti uimassa, talviturkki kainalossa lähestulokoon kirjaimellisesti kun kannoin tuota koiraa.

Mie heräsin jo kuuvelta ja porokahvin jäläkeen lähin lintuja ehtii. Ulukona ol kaks astetta pakkasen puolella, mut luonto ol jo herännyt. Kävelin usseemman tunnin mehässä ja rannalla. Palenti niin pirusti, mut mie vaan jatkoin. Ol niin ihanan rauhallista. Sain mahtavia kuvia linnuista ja kuulin jopa käenkin kukkuvan vaikka eihän sitä kukkaa usko. Yritin nauhottaa kameralla ääntä mut aina kun pistin nauhurin päälle niin ei se sillo kukkunu pirulainen.

Jäitä tuntuu yhä olevan, meijän mökin rannasta ne läks samana päivänä kun mie tulin. Ettäällä pohjoisella selällä niitä näkkyy yhä valakosena.

Näitten kuvien kera ootellaan yhä sitä kesää... T: Minna ja Kirsi